Heinäkuu 1990, Pohjois-Ruotsi. Pikku-Kaija perheineen on kesälomareissulla. Jockfallin putous on nähty, ja yöksi kurvataan leirintäalueelle. Isältä heltiää viiden kruunun kolikko, joka kädessään Kaija ja pikkuveli lähtevät reippaina karkkikioskille. Kuulemma ymmärtävät suomea siellä.

Myyjä ottaa kolikon vastaan hymyillen ja pikkuveli alkaa viittilöidä kohti karkkipurkkeja. Yhdellä kruunulla noita, sitten noita… Epäilykset heräävät, kun mitään ei ala tapahtua, vaikka omasta mielestämme tilanteessa ei ole mitään epäselvää. Myyjän hymykin näyttää hiipuvan.

Lopulta myyjä tulkitsee tilanteen omalla tavallaan ja vaihtaa viiden kruunun kolikon viideksi kruunun kolikoksi. Karkkihammas kolottaen urheat ulkomaanmatkaajamme poistuvat paikalta.

Surkean karkkikeikan saldoksi jäi kiinnostus vieraiden kielten opiskeluun. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, olen kääntäjä ja monikielisen viestinnän ammattilainen. Opiskeluaikoina sisäistin, että kielen osaaminen ei tarkoita automaattisesti viestinnän osaamista. Myös suomeksi on helppo tuottaa huttua.

Sittemmin viesti on välittynyt mainiosti: saan usein palautetta siitä, että ilmaisen asiat selkeästi ja ymmärrettävästi. Minulla on työkokemusta kääntämisestä sekä monipuolisesti eri asiakaspalvelutehtävistä mm. kaupan alalta. Viestinnän lisäksi minua kiinnostaa markkinointi ja brändit.

Selkeää on myös se, että olen yhden naisen viestintätoimisto ja vastaan itse kaikesta. Työskentelen joustavasti ja teen varmasti parhaani, jotta juuri sinä olisit tyytyväinen tuloksiin.

Viestinnän iloa!

Kaija Alila